1900-luvun puolivälissä autojen määrän lisääntyessä ja kaupungistumisen kiihtyessä liikenneonnettomuuksien ilmaantuvuus lisääntyi merkittävästi. Ilmiö on herättänyt laajaa huolta liikenneturvallisuudesta ympäri maailmaa, ja maat ovat ymmärtäneet, että on pikaisesti kehitettävä yhtenäinen liikennemerkkijärjestelmä, joka vähentää epäjohdonmukaisten merkkien aiheuttamia väärinkäsityksiä ja onnettomuuksia.
Kansainvälistä tieliikennettä koskevan Wienin yleissopimuksen allekirjoittaminen vuonna 1968 oli tärkeä virstanpylväs tässä pyrkimyksessä. Sopimuksen tavoitteena on vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä liikenneturvallisuuden alalla sekä kehittää yhtenäisiä liikennesääntöjä ja merkkistandardeja tienkäytön turvallisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Tässä yhteydessä kolmion varoitusmerkki tunnustettiin virallisesti varoitusmerkiksi, joka symboloi varoitusta mahdollisesta vaarasta. Sopimuksen mukaan kolmion varoituskyltissä tulee olla punainen reunus ja valkoinen pohja hyvän näkyvyyden varmistamiseksi eri ympäristöissä.
Kolmion varoituskyltin suunnittelukonsepti perustuu ihmisen psykologian reaktioon visuaalisiin ärsykkeisiin. Punainen yhdistetään yleensä varoituksiin ja vaaroihin, ja kolmion terävä muoto voi nopeasti herättää huomion. Tämä muotoilu varmistaa, että kuljettajat voivat nopeasti tunnistaa ja reagoida hätätilanteisiin, mikä vähentää tehokkaasti onnettomuuksia.
Kansainvälinen yhteisö lisää myös liikennemerkkien standardoinnin kysyntää. Liikenteen liikkuvuus lisääntyy, mikä tekee rajat ylittävästä matkustamisesta yleisempää. Kolmiomaisten varoitusmerkkien yhtenäiset standardit ovat erityisen tärkeitä, jotta eri maiden kuljettajat ymmärtäisivät liikennemerkit ulkomaisilla teillä esteettömästi. Standardoinnin ansiosta kuljettajat voivat nopeasti sopeutua eri maiden teihin, mikä parantaa ajoturvallisuutta.
